Coffee Love

Nyt on pakko kertoa tähän alkuun, et voi että miten rakastan kahvia! Se on vaan niin ihanaa. Voisin nautiskella sitä koko päivän käpertyneenä peittojen alle. Miinuksia antaa vain jatkuva vessassa ravaaminen. Muttamutta sitten itse asiaan.

En ole syönyt paljoa, eli hyvä. Ei ole edes tehnyt oikein mitään mieli. Mutta jotenkin ahdistaa. Ei ruoka, ehkä vähäsen tää läskeys, vaik toisaalta tiiän etten oo mikään fat mut en tiiä. Elämä vaan maistuu tällä hetkellä niin puulta. Ärsyttää. Ei mitään rutiineja, ei mitään. Viime yönäkin aloin vaan katsoa vuokraamaani leffaa joskus kahden aikaan kunnes nukahdin sohvalle ja nukuin sitten siinä yö uneni. Nice. Ei ole ainakaan niskat yhtään jumissa tai mitään.

Yritän saada käännytettyä ajatukseni positiivisiksi mutta en vaan pysty. Tuntuu niin no lifeltä. Vaikka eilenkin hengailin ystävättäreni kanssa ja hauskaakin oli mutta en vain nauti elämästä ollenkaa. Nytkin ahdistaa. En kestä. Mitä syysmasennusta tämä nyt on?! Olenko ainoa? Kamalaa.

Ai no niin yksi todella ihana hetki kyllä eiliseenkin sisältyi; nimittäin kunnon treenin jälkeen. Ihanat endorfiinit! Aah. Vedin itteni niin piippuun. Se teki oikeasti hyvää. Elämä tuntui edes vähän aikaan nautinnolliselta. Kyllä liikunta tekee ihmeitä.

Ää hypin nyt vaan asiasta toiseen mutten voi sille mitään. Pää vaan on ihan sekaisin. Nyt taas hirveä ahdistus iski. Haluisin vetää kunnon perseet. Oikeasti. Voisiko keskellä viikkoa? Miksei. Ehkä huomenna. Lets see. Mutta nyt mun pakko vaa tsemppaa itteeni ja alkaa ajatella positiivisesti, ja sama koskee tätä blogausta. POSITIIVISUUTTA TYTTÖ! Kiitos myös kaikille teille jotka jaksatte kirjottaa positiivisia postauksia. Ne auttaa. Yleensä. Mut oikeesti kelasin, et mitä helvettiä teen laihuudella jos muuten oon näin onneton? Mitä välii sil sit on. Miks mun pitää olla näin angstinen tällä hetkel? En mä oikeesti oo yleensä tällanen. Ja tätä on jo jatkunut jonkun aikaa. Kauheeta. Mitä jos tää ahdistusmasentuneisuusvitutus ei meekkään ohi!? Ei pakko sen on mennä, sanokaa et se menee. Yöks.

Mul on kauhee nälkä. En vaa pysty syömään. Ahdistaa liikaa. Toisaalta ajattelin, et mitä jos söisin ees vähän jotain hyvää nii jos se vaik auttais tähän pahaan oloon. Toisaalta taas tulisiko kauhea läskiahdistus ja olo vain pahenisi. En tiedä. Haluan vetää perseet. Med kompisarna. En uskalla kokeilla tota syömistä. Olo on niin heikko tästä nälästä, et pyörryn varmaan kohta, tai on sellainen tunne. No mitä välii silläkin olisi. Kauhee miten voin edes ajatella noin.

Piristymisiin. Pliis kertokaa mulle miten piristyisin. Auttakaa. !